Vaatimukset kasvattajana Suomenajokoiralle:
Erinomainen metsästysinto eli kaksi päivää peräkkäin aamusta iltaan, riittävä ajotaito vähintään jänis ajokoe 2 rehellisesti ajettuna. Ei ajolöysyyttä. Hyvä jos ajaa kettuakin.
Rakenne, kookas, terve, näyttely arvosanoin määriteltynä EH.

Olen kasvattanut 5 pentuetta/43 pentua. Parhaat koirat ajavat kettua ja jänistä. Ajokoirista kokemusta on vuodesta 1979 lähtien.
Ensimmäinen hankkimani Suomenajokoira v.1979 oli narttu Kila rek.num.22736f/72. Kila oli erinomainen kettu sekä jäniskoira.

Kettukoira isolla kirjaimella oli Sf-16518B/80. Eppu ei ajanut juurikaan jänistä.
Kovaluontoinen tappoi ketun saatuaan kiinni. Todella nopea ilmavainulla ajava, ketut meni nopeasti luolaan. Eppu katosi 6 vuotiaana. Parempaa kettukoiraa ei voi saada.

Seuraavaksi hankin v.86 parhaassa iässä olevan nartun Paija 19147x/81 joka ei ajanut kettua. Tällä koiralla aloitin kilpailun ajokokeissa. Erittäin tulosvarma koira.
Sammumaton metsästysinto, joka kelin koira. Paija teki kahdet pennut 13 kpl ajokuningas Pokusta. Paijalla starttasin 21 ketaa joista 2 ykköstä, 10 kakkosta, 4 kolmosta, 2 nollaa, 3 luopumista. Kaksi koiraa joista ei tullut edes metsästys koiraa.

Jätin ensimmäisestä pentueesta itselleni nartun Poku-Alicen. Allu oli riittävä metsästyskoira, ajoi myös kettua. Kuoli parhaassa iässä syöpään. Teetin kolmet pennut, Puronperän Hemppa Kva 10 kpl pääasiassa kettukoiria. Seuraavat Kva Ärhäkän Heepusta 12 kpl hyviä jäniskoiria. Viimeiset K&Mva Humasta 8 kpl hyviä jäniskoiria. Allun pennut menneet pääasiassa metsästäjille, muutama täysinlahjatonkin on porukassa ollut.

Vuonna 1991 hankin Jari Huhtamäeltä 27674/91 uros Neron lahjakas koira 5 näyttelyä joista kolme serttiä. Ajoi alle kaksivuotiaana lumikelin ykkösen. Myin takaisin Jarille syy liian herkkä ja D lonkat.

Sitten sain v.1993 käsiini 6744/87 Human josta tuli K&Mva iloa ei kestänyt kauan Huma kuoli sydänpussin tulehdukseen. Huippu varma ajuri. Humalla oli muutama astutus, mutta jäin ilman pentua Human äkillisen sairastumisen takia ja kuoleman johdosta.

Pontus 28168/93 oli nuorena kaverillani Harri Myöhäsellä. Kävin metsällä ja ajattamassa Pontuksella jonkin verran. Niinpä Pontus siirtyi minun talliin v.1998. Pontuksella oli valtavan nopea, vauhdikas ajotyyli vei ilmasta, että siinä ei jänis joutanut huilailemaan. Pontus otti monta jänistä kiinni ihan ajamalla. Kova vauhti ja tappamisen tahto oli Pontuksen tavaramerkki. Pontus tykkäsi, kun sille ampui jäniksiä.
Pontus loukkasi v. 2002 alkusyksystä etujalkansa ja niin jäi Kva:n arvo saavuttamatta. Pontuksella oli yksi astutus Keijo Partasen Koo Peen Maikki. Tästä yhdistelmästä on tarhassa 5 kerta näytetty kolmen sertin uros Koo Peen Teme jolla tuntuu into ja vauhti ainakin riittävän, paljon isänsä kaltainen koira. Siis Ajokoira.

Samaan aikaan hankin Mintun 46124/93. Minttu oli ahkera työkoira erinomainen into, mutta erittäin jälkitarkka tuhertaja ajoi yhden ykkösen ja pari kakkosta ja yhden kolmosen. Pontukseen verrattuna hidas ja väritön kuunneltava.

Nyt on tarhassa Keijo Partasen kanssa porukassa Koo Peen Mimma 22223/98 joka täyttää kriteerit, paljaanmaan ykköstä vaille käyttövalio. Erinomainen into, erittäin kuuluva pitkä haukku, sopivalla kelillä vie ilmasta tosi vauhdikkaasti. Paksulla lumikelillä, kun jää yli 5 minuuttia jälkeen saisi olla herkempi haukkuinen. Tälläisiä koiria saa nykyään harvoin.

Eikä siinä vielä kaikki. Näiden rinnalla on ollut aina pentuja ja nuoria koiria lukematon määrä kasvamassa niin sanotuista huippu koirista todella huonolla menestyksellä.
Tämä vain kertoo miten vaikea on saada ajokoirasta, huomatkaa rehellisesti ajavaa, metsästys-innoltaan erinomaista ajokoiraa.

Ajokoirajalostuksessa tuijotetaan liian paljon nuorena ajettuihin huippu ykkösiin eli löysiin koriin. Monet näistä lapsi tähdistä katoaa kokeista jo nuorella iällä. Paljon erinomaisia innokkaita kakkosen ajureita jää jalostuksesta sivuun vain rehellisyytensä takia. Totuus näkyy periyttämistilastoissa, löysät periyttävät löysiä.